1. Uusi, uudistuminen - vko 21/2006
2. Minä, minuus - vko 22/2006
3. Pyöreä, pyöriä, pyörä - vko 23/2006
4. Kädet - vko 24/2006
5. Hedelmä - vko 25/2006
6. Aamu - vko 26/2006
7. Muutos - vko 27/2006
8. Rumuus - vko 28/2006
9. Kohtaaminen - vko 29/2006
10. Leikki - vko 30/2006
11. Matka - vko 31/2006
12. Haaste - vko 32/2006
"Minä kirjoitan maailmanhistoriaa", nainen sanoo. Ja hoitajattaren kädet pysähtyvät hetkeksi; hän laskee katseensa tähän vanhaan naiseen, tähän vanhaan sairaaseen naiseen. "No mutta hyvänen aika", sanoo hoitajatar. "Sepäs vasta on." Ja sitten hän jatkaa puuhiaan, kohottelee ja laskostaa ja silittää - "Uppista pikkuisen nyt, no niin, kelpo tyttö - sitten haetaan teille kuppi teetä."
(Penelope Lively, Kuutiikeri. WSOY 1988, s. 5. Suom. Harry Forsblom; engl. Moon Tiger.)

15. Valo - vko 35/2006
16. Haaste - vko 36/2006
--- "Puiston laidalla käynnistän autoni. Silloin kirkon luoma taikapiiri rikkoutuu ja henkisyyteen hetkeksi seisahtunut olemassaoloni alkaa taas rullata eteenpäin kuin videofilmi. Maailma liikuu jälleen, ja miltei näen miten atomien kieppuva myrsky iskeytyy tuulilasiin raekuuron lailla. Aine hakee uomaansa kuin maanalaisen tunneleissa virtaava ihmismassa, luvuttomana ja näennäisen kollektiivisen älyn ajamana. Keinovalo, aamuäänien harso, talojen karkeaksi rapattu pinta, ikkunat joista edellisen päivän muistot ovat huuhtoutuneet pois, liikenteen nykivä tarkoituksellisuus: maailma, sinun arkesi on kaikkien jumalien ulottumattomissa!" ---
Kari Enqvist Valo ja varjo s. 111, WSOY 2000.
17. Haaste - vko 37/2006
niiden valtaan jäin
elin uudelleen ne hetket sisälläin
kunnes tyhjän sivun vain
eteeni mä sain
suljin kansion ja istuin hiljaa vain"
Mamba, Valokuvia. Teksti Tero Vaara.
18. Haaste - vko 38/2006
Valokuva: Brokenarts/stock.xchang
19. Kapina, vallankumous - vko 39/2006
20. Ateria - vko 40/2006
21. Ylpeys - vko 41/2006
22. Syksy - vko 42/2006
23. Hylätty - vko 43/2006
24. Valmis - vko 44/2006
25. Valkoinen - vko 46/2006
26. Kaamos - 47/2006
27. Haaste - 48/2006
päivä päivältä
muistuttaa itseään
entistä enemmän
Juice Leskinen Iltaisin, kun veneet tulevat kotiin, Kirjayhtymä 1989.
28. Haaste - 49/2006
Haasteena on kirjoittaa runomuotoinen tarina mahdollisimman ytimekkäästi. Me emme tiedä miten se tapahtuu, joten teillä on vapaat kädet. Idean taustalla lienee Blogistaniassa pyörinyt kuuden sanan tarina, josta esimerkkinä on Ernest Hemingwayn tarina: "For sale: Baby shoes, never worn." Runotorstain haaste ei kuitenkaan rajoita sana-, säe- eikä säkeistömäärää. Kertokaa tarina.
29. Huono runo - 50/2006
30. Avara - 3/2007
31. Miksi - 4/2007
32. Ponnistus - 52007
33. Sattuma - 6/2007
34. Haaste - 7/2007
"Kengät pystyvät aikaansaamaan muutoksia, ne voivat hävittää menneisyyden ja luoda tulevaisuuden. Lähes koko historian ajan naisten kengät on pidetty piilossa, alushamepilvien ja pullistelevien krinoliinien alle kätkettyinä. Mutta vaikka ne olivat naisen vaatetuksen piilotelluimpia osia, ne samalla olivat ja ovat yhä kaikkein paljastavimpia. Silmät ovat sielun peili, mutta kengät ovat portti psyykeen."
35. Ystävä - 8/2007
36. Vastakohdat - 9/2007
37. Sininen - 11/2007
38. Haaste 'ajatuksen voimalla' - 12/2007
40. Suomen kielen kaunein sana - 14/2007
41. Armo - 15/2007
42. Kasvu - 16/2007
43. Mikrokosmos - 17/2007
44. EI - 18/2007
45. Tyhjyys - 19/2007
46. Camp- 20/2007
Campiksi kutsutaan erilaisia populaarikulttuurin ilmiöitä, jotka ovat suosittuja nimenomaan siksi, että ne ovat mauttomia, kummallisia, yliampuvia ja räikeitä. (Wikipedia) - eli kaikkea sitä mitä esimerkiksi Euroviisuissa nähdään.
camp [kämp] viihteen, taiteen, elämäntavan tai yleensä kulttuurin muoto, jolle on ominaista provosoivuus ¶ Camp tahallaan "koettelee hyvän maun rajoja" eli tekee asioita, jotka ovat vastoin sitä, mitä tekijät olettavat muiden pitävän hyvän maun mukaisina. Sitaattilaina englannista, jossa sanalla camp on hyvin monia merkityksiä. (Jukka Korpela, Pienehkö Sivistyssanakirja)
47. Kuva - 21/2007
Valokuva: Petercaulf/stock.xchng
48. Haaste 1eli yksi- 22/2007
49. Haaste -23/2007
"Oliverille kukat ovat aina olleet paitsi rakkauden, myös elämän ruokaa. Kukat joita voi katsella ja haistella, joiden kanssa voi elää niiden lyhyen elinkaaren ajan, ne ovat oma nautinnon lähteensä, loputtoman antoisa. Hän ei ymmärrä ihmisiä, jotka eivät rakasta kukkia tai pitävät niitä vain somisteina, kuten koristetyynyä tai jotain Hummelin posliinihahmoa. Hän ei ymmärrä ihmisiä, jotka pahoinpitelevät kukkia saadakseen uutetta jota sitten hierovat ihoonsa kuin sotasaalista ja jättävät jälkeensä teurastettujen kukintojen raatoja. Hän tietää että nämä ovat äärimmiäisiä, dramaattisia näkemyksiä eikä siksi puhu niistä kovin usein, mutta häntä ihmetyttää, että maailmassa jossa mielihyvä on niin vähissä, ihmiset eivät näe kukkia osana ratkaisua, eivät tajua että oppimatta jäänyt läksy niiden ihanuudesta erottaa ihmiset toisistaan, ihmiset ja maan toisistaan, ihmiset ja iankaikkisen toisistaan."
Jean Hanff Korelitz, Valkoinen ruusu (Tammi 2006, suom. Laura Jänisniemi)