Viimekertainen tekstihaaste sai pääasiassa positiivista palautetta. Monet pitivät tekstinäytteen haastavuudesta sanahaasteeseen verrattuna, jotkut puolestaan kaipasivat sanahaastetta sen väljyyden vuoksi.

 

Miksi sitten tekstihaaste? Halusin kokeilla haasteena tekstikatkelmaa sen antamien monien mahdollisuuksien vuoksi. Minua kiinnosti se, miten eri tavalla jokainen lukija voi tekstin lukea ja tulkita, miten monenlaisia ajatuksia se herättää. Arvelin, että muitakin kuin minua voisi kiinnostaa mihin tekstin tarjoamiin teemoihin kirjoittajat tarttuisivat, millaista runoa proosateksti innoittaisi kirjoittamaan.

 

Penelope Livelyn Kuutiikeri-romaanin ensimmäisen kappaleen valitsin haastetekstiksi, koska se on minusta yksi houkuttelevimmista romaanialoituksista. Maailmanhistoriaa kirjoittavan vanhan naisen ja häntä lapsen tavoin kohtelevan hoitajan kohtaamisessa on ristiriita, joka saa lukemaan eteenpäin. Miksi nainen haluaa vanhoilla päivillään kirjoittaa juuri maailmanhistoriaa ja minkälaista historiaa hän kirjoittaa? Miksi hoitaja ei "kuule" potilastaan?

 

Ehdottaessani juuri tätä tekstiä Runotorstain haasteen innoittajaksi mietin tekstistä löytyviä mahdollisia iskusanoja ja vihjeitä, joihin kirjoittajat saattaisivat tarttua. Nainen, vanha, sairas, maailmanhistoria, kirjoittaminen, hoitaja, suuret ajatukset ja pieni nykytodellisuus, ihmisarvo, alentuvuus, kunnioituksen puute, suhtautuminen vanhuksiin, kupillinen teetä, torjunta, ymmärtämättömyys, ristiriita, historia naisen kannalta, kieli, puhuttelu. Pienestä tekstinpätkästä löytyy paljon.

 

Ja paljon ovat Runotorstain runoilijat tekstistä löytäneetkin. Kaikkiin tekstiin sisältämiin mahdollisiin teemoihin on tartuttu. Eniten runoja on kirjoitettu potilaan ja hoitajan välisestä kohtaamisesta ja kohtaamattomuudesta. Suuri osa runoista on kirjoitettu potilaan näkökulmasta, mutta hoitajankin näkökulmaa on tuotu mukaan. Historian kirjoittaminen, maailmanhistorian ja oman itsen kokeminen, menneisyys, suhde kieleen, unohtaminen, kirjoittaminen eri muodoissa ovat monien runojen aiheena. Suhtautuminen ruumiillisuuteen, iho, kosketus, monet muistotelämän monimuotoisuus, kohtaaminenläheisyysrinnalla oloaika, elämänkaari, taantuminenvanheneminenvanhuus, isoäiti, valmistautuminen altzheimerin tautiin, saattohoito, kuolema ovat myös mukana. Osallistuneet runot ovat olleet haastavia ja koskettavia, myös tiukkaa sanontaa, rujoutta sekä huumoria on löytynyt. Mukana on ollut hyvin lyhyitä runoja sekä proosatekstejä. Ja on runoissa ollut se teekupillinenkin.

 

Kiitän lämpimästi kaikkia osallistujia, olette tehneet kunniaa hyvälle ja kiinnostavalle tekstille. Romaaniin muuten kannattaa tutustua. Kertojana on sairaalasängyssä makaava omapäinen ja epäsovinnainen nainen, historioitsija Claudia Hampton, joka oikukkaasti ja moniäänisesti kertoo maailmanhistorian läpi oman elämänsä tarinaa.

 

Tui