Oletteko huomanneet, että blogilistalla on 14 blogia luokassa 'onni', mutta  'ahdistus' sisältää 52 blogia? Sentään yksi blogi on luokiteltu molempiin ryhmiin. Onni-haasteen kommenteissa näkyy selityksiä 'onnen' välttämiseen. Onnen tunnetta voi pitää typeryytenä tai naiiviutena - ja kukapa meistä haluaisi näyttäytyä muille hupakkona, kun toisaalta  kyynisyyden viitta harteilla vaikuttamme heti vakavasti otettavilta, pohdiskelevilta, älykkäiltä? Onnellisuuden näyttäminen saattaa herättää kateutta tai katkeruutta muissa - helpompaa on siis pitää onni näkymättömissä. Itsekin tunnistan, että onnesta puhuminen on tuntunut liki pelottavalta  - aivan kuin puhe tekisi tunteesta liian konkreettisen, ja näkyvän, ja seurauksena olisikin onnen menetys, onnettomuus. (Aihetta taidan tavalla tai toisella vielä pähkäillä omassa blogissani).

Onni ei ole yhtä kuin onnettomuuden puute. Jos ei ole onneton, onko silloin pakko olla onnellinen? Onni on isosti subjektiivinen kokemus ja tekstikatkelman mieshahmon todellista onnellisuutta on monikin kirjoittaja epäillyt. Yhden ihmisen onni on kenties toisen onnettomuus. Onnen ja onnettomuuden raja on häilyvä,  ja rajapinnassa onni alkaa näyttäytyä luonnottomana. Elämä, eihän sen onnea kuulu olla, vaan synkkää ja ikävää, onni hetken kestävää. Itsensä onnellisiksi julistavat ihmiset voivat näyttäytyä epäilyttävinä  tai turtina. Kumminkin  monenlaisia arkisen onnen hetkiä  on tallennettu  tähän mennessä osallistuneisiin runoihin. Kirjoitusaikaa on vielä keskiviikkoon asti -  siis jos onni runotuttaa tai mietityttää noin muuten vain, niin sana on vapaa kaikille bloggaajille!

Luke