Luettelo runotorstain haasteista:

1. Uusi, uudistuminen - vko 21/2006

2. Minä, minuus - vko 22/2006

3. Pyöreä, pyöriä, pyörä - vko 23/2006

4. Kädet - vko 24/2006

5. Hedelmä - vko 25/2006

6. Aamu - vko 26/2006

7. Muutos - vko 27/2006

8. Rumuus - vko 28/2006

9. Kohtaaminen - vko 29/2006

10. Leikki - vko 30/2006

11. Matka - vko 31/2006

12.  Haaste - vko 32/2006

"Minä kirjoitan maailmanhistoriaa", nainen sanoo. Ja hoitajattaren kädet pysähtyvät hetkeksi; hän laskee katseensa tähän vanhaan naiseen, tähän vanhaan sairaaseen naiseen. "No mutta hyvänen aika", sanoo hoitajatar. "Sepäs vasta on." Ja sitten hän jatkaa puuhiaan, kohottelee ja laskostaa ja silittää - "Uppista pikkuisen nyt, no niin, kelpo tyttö - sitten haetaan teille kuppi teetä."

(Penelope Lively, Kuutiikeri. WSOY 1988, s. 5. Suom. Harry Forsblom; engl. Moon Tiger.)

13. Haaste - vko 33/2006
"Minä tulen tuhansien murheellisten laulujen maasta. Olen maailman onnellisin mies.
    Olen niin onnellinen että melkein uskon räjähtäväni kappaleiksi. Kun nousen ylös aamuisin, tunnen itseni niin onnelliseksi etten tiedä selviänkö päivän loppuun asti.
    Ja kun menen sänkyyn iltaisin, olen niin onnellinen etten saa nukutuksi. Koko yön makaan sängyssä ja vääntelehdin onnesta."
(Frode Grytten: Laulu linjalta 69, klo 06:47, s. 61. Kokoelmasta Popmusiikkia. Suomentanut Jarkko Laine. Johnny Kniga 2004.)

14. Haaste - vko 34/2006
163152.jpg
Wikimedia Commons. This image is a work of the Agricultural Research Service, the research agency of the United States Department of Agriculture. As a work of the U.S. federal government, the image is in the public domain.

15. Valo - vko 35/2006

16. Haaste - vko 36/2006

--- "Puiston laidalla käynnistän autoni. Silloin kirkon luoma taikapiiri rikkoutuu ja henkisyyteen hetkeksi seisahtunut olemassaoloni alkaa taas rullata eteenpäin kuin videofilmi. Maailma liikuu jälleen, ja miltei näen miten atomien kieppuva myrsky iskeytyy tuulilasiin raekuuron lailla. Aine hakee uomaansa kuin maanalaisen tunneleissa virtaava ihmismassa, luvuttomana ja näennäisen kollektiivisen älyn ajamana. Keinovalo, aamuäänien harso, talojen karkeaksi rapattu pinta, ikkunat joista edellisen päivän muistot ovat huuhtoutuneet pois, liikenteen nykivä tarkoituksellisuus: maailma, sinun arkesi on kaikkien jumalien ulottumattomissa!" ---

Kari Enqvist Valo ja varjo s. 111, WSOY 2000.

17. Haaste - vko 37/2006

"kuvat kaikki katsoin näin
niiden valtaan jäin
elin uudelleen ne hetket sisälläin
kunnes tyhjän sivun vain
eteeni mä sain
suljin kansion ja istuin hiljaa vain"

Mamba, Valokuvia. Teksti Tero Vaara.

18. Haaste - vko 38/2006

191655.jpg

Valokuva: Brokenarts/stock.xchang

19. Kapina, vallankumous - vko 39/2006

20. Ateria - vko 40/2006

21. Ylpeys - vko 41/2006

22. Syksy - vko 42/2006

23. Hylätty - vko 43/2006

24. Valmis - vko 44/2006

25. Valkoinen - vko 46/2006

26. Kaamos - 47/2006

27. Haaste - 48/2006

päivä päivältä
muistuttaa itseään
entistä enemmän

Juice Leskinen Iltaisin, kun veneet tulevat kotiin, Kirjayhtymä 1989.

28. Haaste - 49/2006

Haasteena on kirjoittaa runomuotoinen tarina mahdollisimman ytimekkäästi. Me emme tiedä miten se tapahtuu, joten teillä on vapaat kädet. Idean taustalla lienee Blogistaniassa pyörinyt kuuden sanan tarina, josta esimerkkinä on Ernest Hemingwayn tarina: "For sale: Baby shoes, never worn." Runotorstain haaste ei kuitenkaan rajoita sana-, säe- eikä säkeistömäärää. Kertokaa tarina.

29. Huono runo - 50/2006

30. Avara - 3/2007

31. Miksi - 4/2007

32. Ponnistus - 52007

33. Sattuma - 6/2007

34. Haaste - 7/2007

"Kengät pystyvät aikaansaamaan muutoksia, ne voivat hävittää menneisyyden ja luoda tulevaisuuden. Lähes koko historian ajan naisten kengät on pidetty piilossa, alushamepilvien ja pullistelevien krinoliinien alle kätkettyinä. Mutta vaikka ne olivat naisen vaatetuksen piilotelluimpia osia, ne samalla olivat ja ovat yhä kaikkein paljastavimpia. Silmät ovat sielun peili, mutta kengät ovat portti psyykeen."

Linda O'Keeffe: Kenkä - avokkaiden, saapikkaiden ja sandaalien kunniaksi. Valokuvat Andreas Bleckmann. Könemann, 2005. Suomennos Ilona Sevelius. Alkuperäinen teos Shoes - A celebration of Pumps, Sandals, Slippers & More, 1996.
Tämänkertaisena haasteena on kirjoittaa yllä olevan tekstilainauksen innoittama runo. Tarttukaa sanaan, ajatukseen, mikä lainauksessa nyt puhutteleekin.

35. Ystävä - 8/2007

36. Vastakohdat -  9/2007

37. Sininen  - 11/2007

38. Haaste 'ajatuksen voimalla'  - 12/2007
"Ah, jos vain voisi tehdä asioita ajatuksen voimalla! Että avaisi vesihanan ja kaapinoven, ottaisi telepaattisesti kahvipurkin ja kahvipannun esiin ja mittalusikan. Sohvalla vain makailisi ja puuhastelisi kaikki kahvinkeittotehtävät ja muut askareet ajatuksen voimalla ja tulisi ennen pitkää laiskaksi, lihavaksi ja liikunnan puutteesta sairaalloisesti sepelvaltimotautiseksi."
Markus KajoKettusen Kolmas, s. 247, WSOY 1996.

39. Kodikas, kotoinen - 13/2007

40. Suomen kielen kaunein sana - 14/2007

41. Armo - 15/2007

42. Kasvu - 16/2007

43. Mikrokosmos - 17/2007

44. EI - 18/2007

45. Tyhjyys - 19/2007

46. Camp- 20/2007

Campiksi kutsutaan erilaisia populaarikulttuurin ilmiöitä, jotka ovat suosittuja nimenomaan siksi, että ne ovat mauttomia, kummallisia, yliampuvia ja räikeitä. (Wikipedia) - eli kaikkea sitä mitä esimerkiksi Euroviisuissa nähdään.

camp [kämp] viihteen, taiteen, elämäntavan tai yleensä kulttuurin muoto, jolle on ominaista provosoivuus ¶ Camp tahallaan "koettelee hyvän maun rajoja" eli tekee asioita, jotka ovat vastoin sitä, mitä tekijät olettavat muiden pitävän hyvän maun mukaisina. Sitaattilaina englannista, jossa sanalla camp on hyvin monia merkityksiä. (Jukka Korpela, Pienehkö Sivistyssanakirja)


47. Kuva - 21/2007

591925.jpg

Valokuva: Petercaulf/stock.xchng

48. Haaste 1eli yksi- 22/2007

49. Haaste -23/2007

"Oliverille kukat ovat aina olleet paitsi rakkauden, myös elämän ruokaa. Kukat joita voi katsella ja haistella, joiden kanssa voi elää niiden lyhyen elinkaaren ajan, ne ovat oma nautinnon lähteensä, loputtoman antoisa. Hän ei ymmärrä ihmisiä, jotka eivät rakasta kukkia tai pitävät niitä vain somisteina, kuten koristetyynyä tai jotain Hummelin posliinihahmoa. Hän ei ymmärrä ihmisiä, jotka pahoinpitelevät kukkia saadakseen uutetta jota sitten hierovat ihoonsa kuin sotasaalista ja jättävät jälkeensä teurastettujen kukintojen raatoja. Hän tietää että nämä ovat äärimmiäisiä, dramaattisia näkemyksiä eikä siksi puhu niistä kovin usein, mutta häntä ihmetyttää, että maailmassa jossa mielihyvä on niin vähissä, ihmiset eivät näe kukkia osana ratkaisua, eivät tajua että oppimatta jäänyt läksy niiden ihanuudesta erottaa ihmiset toisistaan, ihmiset ja maan toisistaan, ihmiset ja iankaikkisen toisistaan."

Jean Hanff Korelitz, Valkoinen ruusu (Tammi 2006, suom. Laura Jänisniemi)