Runotorstai ja Valokuvatorstai esittelivät itsensä Blogistanialle päivälleen vuosi sitten. Runotorstai aloitti sanoilla: "Runotorstai on runoudesta kiinnostuneiden ja blogeissaan runoja julkaisevien kohtauspaikka. Blogin päämääränä on inspiroida ja haastaa kirjoittajat viikoittaisella aiheella, inspiksellä." Yhteisöllisyyttä ja rakentavaa keskustelua toivottiin, samoin annettiin mahdollisuus mainostaa omaa runoblogiaan tai kirjoittaa Runotorstaihin juttuja runoudesta ja runoilijoista. Alkuainoina tällaisia kirjoituksia Runotorstaissa julkaistiinkin, sittemmin on keskitytty vain viikottaisiin haasteisiin.

Runotorstai sai alkunsa blogini keskustelusta, joka syntyi Marian esiteltyä Poetry Thursdayn ja ehdotettua samankaltaista ideaa sekä runoille että valokuville myös Suomeen. Idea herätti innostusta, mutta kuinka suosituiksi blogit heti nousivat, oli yllätys. Runotorstain hurjimmista, liki sadasta viikottaisesta linkistä, on muuntuva osallistujamäärä vakiintunut viime aikoina noin 40-60. Valokuvatorstai sen sijaan porskuttaa eteenpäin yli sadan kipuavilla viikottaisilla osallistujamäärillä ja lienee yksi Blogistanian suosituimpia blogeja.

Aluksi Maria ja minä toimimme kahdestaan Runotorstain moderaattoreina, myöhemmin mukaan liittyi Luke ja Maria kykeni entistä enemmän keskittymään Valokuvatorstaihin.

Minulle Runotorstai on merkinnyt kiinnostavaa matkaa runouteen ja uusiin blogeihin. Runojen ja kommenttien lukeminen on antoisaa, juuri näin monella tavalla runouden voi kokea. Joskus yksi kommentoija ehdottaa käsiteltävästä runosta kokonaisen säkeistön poistoa, mihin toinen lukija reagoi ilmoittamalla kyseisen säkeistön olevan hänen mielestään parasta koko runossa. Toiset kirjoittajat ovat muuttaneet runojaan kommenttien perusteella, toiset ovat pitäneet tiukasti kiinni omasta alkuperäisestä näkemyksestään. Näiden keskustelujen seuraaminen yhtä kiinnostavaa kuin runojen lukeminenkin. (Kyllä, kommenttien lukeminen on antoisaa, mutta omien kommenttien kirjoittaminen jonkun toisen tekstistä on minulla jäänyt aika lailla tekemättä. Jotkut tekstit ovat herättäneet niin paljon ajatuksia, että niiden tiivistäminen kommenttilootaan on sitten lopulta jäänyt tekemättä. Siksipä on erityisen ihana, että muut lukijat noita kommentteja kirjoittavat. - Luke.)

Viikottainen vaihtuva haaste - sana, kuva tai tekstikatkelma - on myös paljastanut, miten eri tavoin kirjoittajat annettua inspistä lähestyvät. Ei ole yhtä oikeaa näkökulmaa lähestyä aihetta. (Niin, olen etukäteen kuvitellut välillä tietäväni, minkätyyppisiä tekstejä jokin haaste herättelee - ja todellisuus on ollutkin jotakin aivan muuta kuin kuvitelmani Luke.)

Olen monesti aiemminkin sanonut ja sanon sen taas, että suurimpia Runotorstain saamia kiitoksia on se, kun kirjoittaja kertoo Runotorstain innoittaneen hänet aloittamaan runojen kirjoittamisen tai palaamaan vuosien tauon jälkeen runojen kirjoittajaksi. Se on oikeasti hienoa ja tuollainen liikuttaa ja ilahduttaa minua joka kerta. (Mahtavaa, että Runotorstaista on tullut kohtauspaikka eri ikäisille ja eri vaiheissa oleville kirjoittajille. Monesti olen miettinyt sitä, että 'oikeassa elämässä' emme mitenkään pääsisi kohtaamaan toisiamme: ihmisten elämäntilanteet ovat niin erilaisia. - Luke)

Inspisblogeissa osallistujat ovat minulle erityinen ilon lähde. On hienoa seurata kirjoittajien (Runotorstaissa) ja valokuvaajien (Valokuvatorstain puolella) toimekkuutta ja innostusta. On mukavaa, että osallistujat kommentoivat toisiaan ja ovat muodostaneet keskinäisen verkoston. - Maria

Hyvät runotorstailaiset, kiitos kuluneesta runovuodesta! Jatkakaa runojen tiellä, me tuomme teille uusia aiheita jatkossakin. Ja muistakaa, että voitte itsekin ehdottaa uusia aiheita!

Lämpimin ajatuksin

Tuima, Luke ja Maria