taikkarikin on joskus ollut onnellinen.

Onnellinen!

Pimeissä tunnelmissa. Ja nyt petiin!

Taikkari, Susu ja Suojakänni, olettepa nopeita!

son sama ko

Ei kai sentään aina?

Ihana aihe!

Btw: Onko Suomessa onni hölmöyden synonyymi?

Huomenta :-) Kati ja Savi, kiitoksia osallistumisesta!

Savi,ei kai sentään... Satujen hölmöläiset ainakin ovat naurettavia ja kömpelöitä, eivät erityisen onnellisia. Kepeää asennetta onni kyllä tarvitsee ja runossasi on siitä oiva säe: "esineet olisivat muuttuneet leluiksi, asiat helpoiksi".

Heippa vaan!

Hei allyalias :-) Kirjoitatkin vastakohtaisuuksien kautta onnesta...

Jep. Osallistunpas eräällä vanhalla, hieman teemaan muokatulla, runontapaisellani.

Olen tavallaan onnellinen mies, mutta kokenut viime aikoina aivan vastakohtaista.
Siksi tämä.
Ja muutenkin...

no niin.

Täällä taas.

Hermanni, tervetuloa ensimmäistä (?) kertaa mukaan!
Sirpa ja Merja, huomenta!

Onnellisuutta.

Onnellisuutta todellakin :)

Ja kiitos muuten, saitte tarttumaan ko. novellikokoelmaan, joka on jäänyt kesken joskus..

Tämä haastemalli tuottaa paljon enemmän ajatuksia, tykkään tästä enemmän.

Nyt soi päässä koko ajan: "Onnellinen, onnellinen, onnellinen perhe!" ;D

Joskus olennaisen maalaamiseen ei tarvita kuin 17 tavua.

Jenni/Jemory kirjoittaa onnesta!

Tuohon Savienkelin esittämään kysymykseen "onko Suomessa onni hölmöyden synonyymi", niin samaa ajattelin yöllä, kun luin tätä 13. haasteen tekstiä ja nyt tänään, kun olen lukenut näitä runoja. Jotenkin tulee sellainen olo, että ihmisten on vaikea uskoa, että on olemassa onnea. Ainakaan se ei kestä kauan. Ainakaan sillä ei saa hehkuttaa. Ainakin siihen sisältyy ennakkoaavistus epäonnesta.
Onnellinen on hölmö, tyhmä, ilman ajatuksia. Kun ajattelee, ahdistuu, siispä onnellinen ihminen ei ajattele. On hölmö. Onnellinen ihminen ei koe niin voimakkaasti, ei ole kokenyt kamaluuksia, sillä jos on kärsinyt ei voi olla onnellinen. Koskaan.
Tällaisia tuli mieleen, kun savi esitti tuon kysymyksen.

Punainen tupa ja perunamaa.

Susupetal: kyllä kamaluuksia kärsinytkin osaa olla onnellinen! =)

No, eikös onnellinen ole vähän hupakko, sen hetken hölmö, juoksee vaikka alasti viljapellolla kädet taivaaseen asti kohollaan tai nauraa niin kippurassa, että ne toiset, onnettomat, vaivaantuvat? En koe tuota hupsuutta negatiivisena. Luulen, Susu, että immeiset ovat liikkeellä mainitsemallasi tavoin siksi, että onnea kaupataan jonkinlaisen kestotavarana, että kun tämän pillerin vedät, niin olet ikionnellinen...ei tarvitse ajatella mitään...ainakaan murheitas...siirrä murheet syrjään, tulevaisuuteen, jolloin ne käsittelemättöminä vyöryvät entistä suurempina.
Oikeastaan jo käsitteenä onni, onnellisuus kätkee pysyvämmän olotilan merkityksen (musta tuntuu, mutumutu) ja siihen mää en usko. Hetkittäisiin ilon loiskahduksiin kyllä. Tai pysyväänkin onneen ehkä sitten, mikäli kykenee pitämään mielensä kurissa jonkin zen-mestarin tapaan, sillä mielenrauha on onnea jos mikä.

Kiitos runoista ja kommenteista. Tosiaan: foorumi keskustella on auki... :)

Runontekele valmis. :)

Kiitos Ruusu :-)

Hm, onnellisuus kai länsimaissa liitetään haaveisiin ja tavoitteisiin ja niiden toteutumiseen. Onnea on... se punainen tupa ja perunamaa, esimerkiksi. Ja unelmien kautta tavoitettava onni kaikkoaa - kohta kun sen on saavuttanut, tulee tilalle jokin muu toive. Eikös itämaisessa filosofiassa kiepsauteta asetelma toisin päin: onnellinen on se, joka on luopunut tavoittelemasta ja haaveilemasta, se joka on _tyytynyt_ nykyhetkessä?

Valmista!

Humalainen runo mutta ok

"Kell' onni on se onnen kätkeköön" - luulen, että kultturissamme ei osata kohdata iloisia asioita osana ihmisen elämää. Onnellinen voi olla, mutta hyväksytyintä se on urheiluvoitojen yhteydessä, jolloin ihminen voikin sitten olla onnellinen oikein urakalla.

Onnen julistaminen herättää kateutta, siksi on helpompaa katsoa nenän vartta pitkin ja pitää onnellista tyhmänä. Onnen julistaminen voi herättää katkeruutta, jos oma elämä on solmussa. Suuren onnen julistuksen äärellä kuulijalta usein unohtuu se, että myös onnellisen ihmisen elämässä voi olla hankaluuksia.

Jos tehtäisiin lista asioista, joista ihmiset tuntevat suurinta onnea, niin varmaan siihen kertyisi monia sinänsä yksinkertaisia asioita. Luulisin ihmisen kohtaavan vain harvoin todella järisyttäviä onnentunteita, mutta monista pienistä arkisista onnenhetkistä voi kertyä paljon onnellisuutta ihmisen elämään. Onkohan siitä arjen onnesta helpompaa puhua, kun arjessa on mukana usein myös varjoja?

Eikös suomalaisessa kansanperinteessä ole ollut vallalla käsitys, että maailmassa on onnea vain rajallinen määrä ja sitä ei riitä kaikille yhtä paljon. Aika surullinen näkemys.

Ajattelin lähinnä pysyvää olotilaa, tapaa suhtautua elämään ja maailmaan, en hetken hupakkoa tai hupsuutta, vaan asennetta. Itse ainakin olen välillä kokenut, että ei saa olla onnellinen, se aiheuttaa pahaa mieltä muissa:)
Tuohon, mitä pillereillä kaupataan, niin en käsitä sitä onneksi, vaan sellaiseksi tunteeksi, joka vie terän aisteilta ja tunteilta. Ei siis onnellisuuspillereitä.
Totta kai kärsinyt ihminen voi olla onnellinen, mutta kyllä välillä kuulee kerrottavan jostakusta, että "kyllä senkin hymy siinä hyytyy, kun saa maistaa vähän elämää" tms.(kärjistys). Ikään kuin kärsimykselläkin olisi mitta, milloin se on riittävää. Muille riittävää, siis. Vasta sitten on lupa sanoa "olen elänyt".
En tiedä. Eri käsitteitä ylipäänsä, merkitsevät ihmisille eri asioita.

Tuo Luken esille tuoma "tyytyminen nykyhetkeen" on varmaan jotain sellaista, mitä ajoin takaa. Sellaiseen ihmiset eivät tunnu uskovan. Totta kai pitää olla unelmia, toiveita, mutta ei nykyhetken kustannuksella. Totta kai menneessä on tapahtunut kaikenlaista ja tulee taas tapahtumaan, mutta kyky nauttia tästä hetkestä -se tuntuu olevan vaikeaa. Ja jos se onnistuu, sitä ei voi hehkuttaa, heti kohta joku tulee taas sanomaan, että odota vaan...

Onni on niin henkilökohtainen asia, eikä siinä ole yleispätevää totuutta. Ehkä se tekee ylipäänsä onnesta puhumisen vaikeaksi, sillä ihmiset eivät usko toisiaan? Onni on niin erilainen eri ihmisille.

Tris, mikä runo on tarkoitettu Runotorstaihin?

Susu: siis onni asenteena? Juu, tuo kuulostaa ehkä paremmalta. Se ois vähän niinku sillee et onnea ei voi saada tai ostaa mistään ulkopuolelta, vaan sitä voi ainoastaan itsessään kehittää (tai jotkut ketaleet saaneet sen syntymälahjana), nähdä elämää myönteisemmältä kantilta kaikista (kurjistakin) tapahtumista huolimatta. Täs on jotain dalalamalaista, mut tämmöiseen vois uskoo, sillä onhan se bamalama aikas onnelisen näköinen, ainakin niissä kuvissa mitä olen nähnyt. :)

Totta, Tui! Onnellisia kadehditaan, onnettomat tulevat onnellisen vierellä vieläkin onnettomammiksi, ellei onnellinen pyri jakamaan onnestaan (mitä ikinä lie tarkoitankaan?) ja lisää siten omaa onneaan...no niin, "se tyrkyttää" onneaan, se perkeleen onnellinen"...tossa sitä asennetta. :D

täällä taas

Heh, Sami, onnen tyrkyttäminen on vihoviimeistä, Kahvia voi tyrkyttää, myös kaljaa, mutta ei onnea, ei uskontoa, ei politiikkaa, ei viisautta. Vain suun kautta nieltävä tyrkytys on sallittua. Muu on jankuttamista, oman aatteen myymistä ja sellainen nostaa karvat pystyyn...

Mutta kuitenkin, jostain syystä tuo, mitä Tui sanoi vanhaa mukaellen, kuulostaa todelta. Kell onni on...jne.
Aina on ympärillä onnettomia ihmisiä, siis älä näytä omaa onneasti. Älä iloitse jostain (esim raskaudesta, rakkaudesta, rahasta, työpaikasta, onnistuneesta sädehoidosta jne), koska jollain toisella ei ole samaa onnea.
Onnellisuutta pidetään ylpeilynä.

Parempi olla tuskainen, angstinen, kyyninen, humoristinen -se on sallitumpaa. Sitä pidetään inhimillisempänä.

Näin siis minä ajattelen, en kuvittele, että muut näkisivät asian samalla tavalla.

Tiedättehän sanonnan "se on vähän onnellinen"? Siis yksinkertainen, hieman jälkeenjäänyt tjs? Näiden onni on vilpitöntä, koska he näkevät maailman toisin?

Kuten Susu sanoi, usein arvostetaan kyynisyyttä ja angstisuutta, se on muka osoitus todellisesta ajattelusta. Olisikohan näin? Eikö tiukempaa ja vbaikeampaa elämänasennetta osoita, jos yrittää nähdä onnea ja iloa ympärillään ja luoda sitä itsekin muille? Eikö kyynistyminen ole aika helppo ratkaisu käsitellä ongelmia? Positiivinen suhtautuminen, onnellisuus on paljon vaikeampaa. Sopii kokeilla.

Mutta oikeastihan on niin, ettei onnea voida määritellä. Minun onneni ei ole sinun onnesi, se mikä tekee sinut onnelliseksi ei vaikuta minuun. Onni on subjektiivinen kokemus, kollektiivista onnea voi kokea harvoin. Ehkä monet eivät halua kertoa onnestaan ja onnellisuuden hetkistä, koska eivät halua kuulla "haloo pahvi, rauhallinen kahvituokio lehden ääressä ei ole onnea, se ei ole näkyvää eikä sillä voi brassailla lehdissä".

Tulipa synkkä.

No tuli.

tämä synkkä onnirunoni olkoon tässä historia lajissaan viimeinen. ilosiakin olen joskus tehnyt, harvemmin kyllä sillä tuska se laittaa immeisen kirjoittamaan ja purkamaan tuntojaan säkeinä maailmaan..

Hyvin sanottu, Tui. Enpä tosiaankaan ole ajatellu asiaa noin. Kyllä, olen samaa mieltä, vaatii enemmän ilmaista iloaan ja onneaan, juhlia niitä ääneen (paitsi tilanteessa, jossa kaikki kihertävät "kollektiivisen" onnentunteen vallassa), kuin etsiä niitä kyynisiä ahdistuksen aiheita ja syöstä ne äkkiarvaamattoman niskaan, niisk, siltä näyttää näin kokemisen tasolta...ellei juuri satu olemaan suomalaisen kulttuurin ulottumattomissa.

Toisaalta kun aloitan kirjoittamaan tekstiä, haen, tai siihen joukkoon tulee väistämättä ristiriitoja, aika helposti angstia ja kyynisyyttä, sillä pelkän ilon tai onnen ilmaiseminen tekee runoni entistäkin pliisuimmiksi. Kirjoittaessa on välttämätöntä tuoda valoja sekä varjoja, jotta syntyisi jännitteitä, ja sanoja! Silti, epäilen tekstini menevän voittopuolisesti sinne varjojen puolelle, miksi? En tiedä.


Mutta yleisesti puhumisen ja olemisen tasolla, kell (t)onni on se onnen kätkeköön.. ja sitä rataa.

Oletteko koskaan lukeneet scifi-teosta, jonka tunnelma ei olisi kyyninen tai ahdistava? Nykyuhkien valossa (varjossa) on ymmärrettävää että scifi-kirjallisuus, mikä voittopuolisesti tulevaa käsittelee, on kyynisyyden ja angstin täyttämää. Joskus mietin, että olisipa edes yksi kirja, mikä herättäisi toivoa...olisiko toivo parempi siellä eväsrepussa kuin kyynisyys, kun funtsii ihmsikunnan tulevaisuusurakkaa?

Se tosiaan on paljon arvokkaampaa.

Minä tulen kädet levälläni.

Teksti herätti minussa ensin myönteisiä ajatuksia, mutta lopulta epäilyksen tunne nousi vahvimmaksi tunnelmatekijäksi.

On lottovoitto syntyä suomeen.

Piilossa muilta paitsi itseltäni. Mutta totta.

Torstai-iltaa teillekin!

Onni imuroi...

Ja taas mennään

Kiitos Winnie ja Sanavara!

Ajatuksia heräsi.

Hyvä :-D

Onnellinen, onnellisempi, onneton?

Näitä runoja lukiessa tuokin ajatus käy mielessä...

onnellisuuspillereitä

Sami, kiinnostavassa tekstissä näkyvät molemmat puolet, niin valo kuin varjo. On erittäin vaikeaa kirjoittaa puhtaan onnellinen runo, joka vaikuttaa ja saa vastakaikua. Useinhan Varjo onnellisuuden keskellä tekee onnen näkyvämmäksi, asettaa sen mittasuhteisiin.

En juuri lue scifiä, en saa genrestä otetta. Pitemmällä tähtäimellä positiivinen asenne on parempi, onhan sen antama sisäinen tunne kuitenkin eheyttävä.

Toivoa herättävä kirja? Paha kysymys, pitää miettiä.

Tuomo, ensin ironiaa, sitten onnellisuuspillereitä?

Yksi ajatus, kuvan kera. Osallistun sitten sillä!

Hei, Sari, pitkästä aikaa!

Niin, pelkästä auvoisasta onnesta ei taida löytyä tarpeeksi jännitteitä. Onnettomat ja/tai eri keinoin onnea tavoittelevat ihmiset ovat mielenkiintoisempia kuin onnelliset. Tulee mieleen Todd Solondzin elokuva "Onni", jossa on kaikkea muuta kuin onnellisia kohtaloita.

Optimismia ja toivoa, onneakin, voi olla pintapuolisesti tylyltä vaikuttavassa maisemassa. Esim. Margaret Atwoodin Oryx ja Crake (kai scifiksi luokiteltava?) on jollain tavalla optimistinenkin...

olen onnesta sekaisin. Häiritsen vielä tällaisella koiranhäntärunolla.

Kyllä onnesta saa sekaisin olla :)

dodii action sainpas jotakin aikaan

Huomenta :-) Sikuri, onnenpotkuja tarvitaan :-D

Kiitos Varsulille runosta!

Tällaista onnea.

onneksi

Laineen kunniaksi pikkuisen poppia.

Kiitos osanottajille erilaisista tulkinnoista onnellisuudesta. Osallistua voi keskiviikkoon asti. Hyviä inspiksiä edelleen.

Varsuli, mukavaa kun osallistuit. En ole bloggeri, joten en voi kommentoida blogissasi, kommentoin siis tässä:
runosi on todellinen onnellisuuden vastakohtaruno. Hyvin rakennettu teksti.

Kokeilin nyt minäkin tätä uudentyyppistä haastetta.

no, miltäs tuntui?

Jeps. Tekisi miekleni osallistua toisellakin näkökulmalla tekstistä... Nyt ei vaan ehdi :-(. Mutta tykkäsin tästä.

Menee kaukaa, mutta menköön.

Vähän jäähdyttelyä helteiden keskelle..

Aallotar, oletpa saanut näkyviin sen, miten skeptiset kyynikot suhtautuvat rakastuneisiin... Eikä Sivustakaan ole aiheen vierestä. Ja Turparullalla taas on tulisia tunteita talven keskellä. Kiitoksia :-)

Tervetuloa Muikku!

Toivottavasti linkitys onnistuu tällä kertaa. En ollut varma yhdestä pisteestä, poistanko vai jätätänkö... Poistin.

Loistava aihe, josta voisi kirjoittaa miten paljon tahansa; onnellisuus, optimismi, pessimismi, kaamoskansa, musiikin vaikutus psyykeen. Valitsin näkökulmaksi synnynnäisen optimismin ja tyytyväisyyden, vastakohtana väite "Ilo ilman viinaa on teeskentelyä".

Huomenta Rita! Ehkä piste olisi kannattanut jättää :) Ohjeita omissa kommenteissasi.

Ja sitten yritän korjata linkitystöppäykseni...

http://ritamentor.blogspot.com/2006/08/syntymhumala.

Huomaan että olet jo linkittänyt minut. Kiitos, mutta me synnynnäiset optimistit vaan yritämme edelleen korjata omaa töppäystämme, eli tässä taas uusi yritys :D

Inspiraatiohulluus ilmoitetaan asianomaisille. Hyvä ideahan tämä, kiitän.

Kiva että pidät ideasta ja inspiraatiohulluus vastaanotettu.

Onnellinen mies

Jonezo, niin näkyy :-)

Haluaisin kiinnittää Runotorstain osallistujien ja lukijoiden huomion tämän viikkoisen inspiraatiopätkämme tarjoajaan, kirjailija ja kääntäjä Jarkko Laineeseen, joka on tänään menehtynyt 59 vuoden iässä.

Itselleni sekä Laineen biisisanoitukset että hänen proosansa ovat olleet tärkeitä. Hänen etenkin Baddingia varten valmistamansa rokkilyriikat olivat aikoinaan rajoja murtavan rohkeita ja vaikka olenkin nuorempaa polvea, Fiilaten ja höyläten on rohkeudessaan yhä punastusta aiheuttavan railakas ("mentiin painimalla kyökkiin /tultiin takaperin halliin /sain herkkuja sormiin /ne pyyhin salin seiniin"). Esimerkiksi Bensaa suonissa taas on Gösta Sundqvistin Teuvon henkinen edeltäjä. Laineen myöhempää tuotantoa puolestaan leimaa minun kokemusmaailmassani tietty seesteisyys, syvä kosketus elämän peruskysymyksiin. Väriliitujen nostattaman usvan leijailu lapsen piirroksen yläpuolella on pureutunut syvälle mielikuvamaailmaani.

Näin hän on koskettanut minua.

Theokratie, kiitos tiedosta. Nostan kommenttisi omaksi postaukseksi.

Ei kyä jääny epäselväks, etteikö se miäs olis ollu onnelline.

No ei kyä jääny ei.

Onnesta.

Mielenkiintoinen onni. Fert epäilee sittenkin.

Tässä toiseni:

Kuvaus onnellisesta ihmisestä tai Onnesta itsestään, ehkä.

Runosi perusteella kumpi vain :)

Olipa niin hyvä tekstipätkä, että minäkin innostuin pienen osallistumistauon jälkeen!

Ehdotus. Mitä jos runon siemenaiheena olisi kuva? Valokuvatorstaikin voisi kuvittaa runon tai tekstinpätkän. Ikään kuin toimitustyö tekstintekijän tai kuvaajan näkökulmasta. Toisiko lisää haastetta vai lässähtäisikö koko juttu?

Hahmo, teksti onkn hyvä.

Isopeikko, kuvahaastettakin on mietitty ja kuvia valkkailtu Runotorstaihin. Valokuvatorstaista en osaa sanoa, sitä kannattaa kysyä Marialta sillä puolelle. Tuskinpa kuitenkaa lässähtäisi, näiden torstaiblogien on tarkoitus yrittää todellakin haastaa osallistujansa mukavalla tavalla, miettimään annettua aihetta eri näkökulmista.

Tulin kirjoittaneeksi toisenkin tavallaan jatkorunon edelliselle. Itselleni ajankohtaisesta aiheesta
teeman puitteessa.

Onnen puolelta tämäkin.

Hyvää viikonalkua, ritviecav ja KArri!

http://ok1808.vuodatus.net/blog/210834

OK, linkkisi on seuraavassa kirjoituksessa.

Aamun jaksamattomuudesta

Olisihan se pitänyt tietää jo kokemuksesta, että tiivistämisestä se paranee. Nimittäin eka versio Onnen kukkuloilla-runostani. Mutta kun oli olevinaan niin hoppu....

No, ehdinpä juuri hiljaisella onnella.

Onni pysyttelee usein hiljaa...

Oho, luulin ilmoittaneeni runon, mutta olikin tainnut unohtua :) onneksi minua muistutettiin!

Vielä ennättää :)

Tässäpä minunkin pohdintani.

Tässä yksi.

Hei Jukka, kiitos runosta :-)

Hih, siis Luke tuon äskeisen ropeloitsi... LUK3 kuulostaa aika _onnelliselta_ nimimerkiltä ;-D

Haah, meilläon uusi mode :)

Enpä malta olla vielä tuomatta esille yhtä hiemoimmista runoista, jotka on kirjoitettu nyt jo päättymässä olevan haasteen teemasta Onnesta. Lukekaa se blogissani! Se on tosi upea.

Kiitos runosta, hyvä se onkin.